27. tammikuuta 2018

"Pakkoruotsi" ja motivaation metsästys

Hei taas! Viimeisen kirjoituksen jälkeen on arki puskenut päälle ja koulutehtävät tuntuvat jotenkin ylitsepääsemättömän haasteellisilta. Aiheitamme tässä lähiopetusjaksossa ovat esimiestyö, yritystoiminta ja juridiikka, talouden hallinta, ruotsi sekä minulla on ylimääräisenä vielä venäjä.
Kurssit ovat mielestäni ihan mielenkiintoisia ja haluaisinkin oppia ne niin hyvin kuin mahdollista mutta erityisesti pitkät kirjoitus ja pohdintatehtävät aiheesta jota en oikein sisäistä, sekä talouden hallinta ja ruotsi ovat minulle vaikeita.

Ruotsin opiskeluun minulla on myös hyvin ristiriitaiset fiilikset, ymmärrän että se on meidän toinen kielemme ja sen vuoksi sitä opiskelemme, mutta se että opiskelemme sitä nykyään n. 6vuotta ensimmäisen 15-vuoden ikäjaksomme aikana ja sen jälkeen (riippuen asuinpaikkakunnasta) pääsemme käyttämään sitä hyvin vähän ellei ole intoa ja jaksamista käyttää sitä esimerkiksi netissä. Mielestäni tälle asialle pitäisi jotain tehdä mutta samalla en keksi muuta ideaa kuinka sitä voisi parantaa helposti kuin se, että aloitetaan ruotsin opiskelu jo sieltä esikoulun/ensimmäisen luokan tiimoilta.
Inhoan sanaa "pakkoruotsi" ja sitä kuinka ruotsin kieltä ja jopa Ruotsia maana aletaan halveksumaan vain sen vuoksi että sitä on pakko opiskella koulussa, sillä samalla tavalla ja jopa enemmän Suomessa opiskellaan englantia. Tästä huolimatta en mielestäni ole kertaakaan kuullut käytettävän sanaa "pakkoenglanti" ja luulen että tämä johtuu siitä että aloitamme englannin opiskelun aiemmin kuin ruotsin ja kyseessä on kieli jota tulee myös käytettyä (edelleen asuinpaikkakunnasta riippuen) enemmän ja näin ollen sitä pidetään hyödyllisempänä.

Mielestäni olisi helpompaa luopua ruotsin kielestä yksinään pakollisena kielenä ja kannustaa valitsemaan. Suomi on kuitenkin kansainvälistyvä ja kunnioitettu maa josta monet lähtevät ympäri maailmaa työelämään, tämän vuoksi kannatankin vaihtoehtoa jolloin toiseksi pakolliseksi kieleksi saisit valita jonkun joka sinua kiinnostaa, esimerkiksi se ruotsi, venäjä, saksa, espanja tai ranska. Kyseiset kielet ovat todella hyödyllisiä ja kun motivaatio on kohdallaan, on oppiminenkin helpompaa.

(c) Kris Keränen

Tiesin koulunkäynnin aloittaessani että jossain vaiheessa iskisi se kuuluisa motivaation puute, mutten arvannut että se tulisi näin opiskelujeni alussa. Se miksi motivaationi putosi johtuu mitä luultavammin siitä että olen kärsinyt päänsäryistä ja migreeneistä nyt jo monta viikkoa joiden takia olen jäänyt jälkeen opinnoissa ja pudonnut vielä pahemmin kärryiltä asioista jotka jo muutenkin ovat minulle vaikeita. Myös urheilun poisjäänti, johtuen juurikin päänsärystä, kiukuttaa jonkin verran koska päätin vuoden alussa että kohotan kuntoani ja pyrin pääsemään ensivuodeksi MM-joukkueeseen. Tämän vuoksi alkuvuoden treenipuute on tiputtanut fiilikseni taas ruohonjuuritasolle myös kisakuntoon pääsystä.

Olen nyt kuitenkin antanut itselleni aikaa ja armoa pari viikkoa ja ajatukseni ovat pikkuhiljaa kääntymässä taas positiiviseen suuntaan ja kohti hyvää motivaatiota. Luulen että osakseen apua tässä motivaation metsästyksessä on tuonut koulukavereideni vertaistuki (lue: Kaikki yhtälailla pihalla kuin minäkin) kuin se että annan itselleni anteeksi sen että en ole edes vilkaissut koulun puoleen hetkeen. Kävin myös hierojalla hoitamassa niskajumejani ja oletettuja päänsäryn aiheuttajia ja nyt oloni on pitkästä aikaa kivuton. Sallin itselleni päiviä jolloin totean että tänään ei tehdä lainkaan koulujuttuja kunhan se ei haittaa tehtävien deadlineja, ainakaan kovinkaan paljoa. Pyrin myös jättämään liiallisen stressauksen pois, ei ihan helppoa, mutta ainakin kova on yritys!

Tiedän että tässä kohtaa osa ajattelee että otat vaan nyt niskasta kiinni ja vaan teet, niin voin kertoa että ei oo muuten ihan niin yksinkertaista jos on päässyt tipahtamaan sinne "ruohonjuuritasolle". Aika auttaa mutta opiskelujen ja töiden kohdalla pitää muistaa että se aikakaan ei ole ikuista. Ja jos tuntuu ettei millään ehdi tai jaksa niin silloin on uskallettava pyytää apua, on rohkeaa myöntää ettei aina jaksa, ja se on ihan okei!

5. tammikuuta 2018

Takaisin Lahdessa

Joululomat lusittu ja kohta on aika palata takaisin "sorvin" ääreen. Tai oikeastaan olisi pitänyt palata jo... Sen vuoksi pyhitänkin viikonlopun kouluhommille ja kämpän siivoukselle jos ei mitään muuta yllättävää ilmesty.

Mutta palataanpa hetkeksi vielä parin viikon takaisiin kuulumisiin. Palasin Muoniosta etelään jouluaattona. Jouluaamun fiilikset olivat aika itkuiset kun mieli oli niin ristiriitainen. Toisaalta oli aivan ihanaa palata takaisin kaikkien rakkaiden luo mutta toisaalta olin nauttinut noista reilusta 6vkosta niin paljon että harmitti jättää kaikki uudet kaverit ja erityisesti lappi. Palasin etelään lentäen, lentokentällä tapasin myös koulukavereitani jotka olivat tehneet työyhteisöjaksonsa levillä. Lentoni oli reilun tunnin myöhässä koska Kittilän lentoasemalla (Te jotka ette ikinä ole käyneet niin siellä on tosiaan vain yksi kiitorata ja se on aika pieni mesta) oli pikaisella laskulla 10 lentokonetta. 10! Helsingissä oli vain muutama enemmän silloin kun laskeuduttiin.
Lentokentälle päästyäni oli paras vastaanotto paikalla 💛 Automatkalla pääsi taas itku kun oli ollut hieman ikävä.

Jouluaatto meni rennosti kahdestaan, tehtiin hampurilaisia, katsottiin leffoja, jaettiin lahjat ja oltiin lähekkäin, eli juuri sitä mitä kaipasinkin. Joulutunnelmasta en toisaalta saanut kiinni koko päivänä, se johtuu ehkä siitä että meidän asuntomme oli samanlainen kuin lähtiessäni ja söimme ihan muuta kuin jouluruokaa aattona. Totesinkin siinä sohvalla maatessani että ensikerralla laitetaan vähän joulua tähänkin kämppään, edes pienellä pöytäkuusella!

Joulupäivänä nukuttiin pitkään ja katsottiin taas leffoja ennenkuin lähdettiin kohti Mikkeliä ja siellä odottavaa loppuperhettä. Oli ihana päästä taas halailemaan kaikki perheenjäsenet ja kertomaan kuulumisia. Joulutunnelmani hypähti heti ilmaan kun saavuin kotiin sillä perinteisesti meidän kämppä oli ihan punainen ja tonttuja täynnä :D Jouluruokakin tuli syötyä ja suklaata ahmittua. Eli loppujen lopuksi joulu oli ihan täydellinen.

Uusi vuosi vietettiin tällä kertaa ihan mun kotikodin lähellä olevassa paikassa. Ystävälläni oli synttärit 30.12 joten hän oli järjestänyt synttäriuusivuosipartyt. Itse heräsin jotenkin aivan väärällä jalalla päivään ja koomailin lähes koko illan. Minulla oli kyllä hauska ilta vaikkakin jouduin taas tappelemaan itseni kanssa että en ahdistuisi ihmismäärästä, joka on ihan tyhmää koska kaikki juhlien vieraat olivat minunkin ystäviäni.

Tälle vuodelle laadinkin muutaman lupauksen:
-Tsemppaa itseäsi sosiaalisissa tilanteissa (eli työstetään samaa mitä viime vuonna). Rennompi Petra 2018?
-Urheile tavoitteellisesti harrastusta varten
-Ole parempi kummi
 ja pyri stressaamaan vähemmän asioista joihin et voi vaikuttaa. 


Toistaiseksi vuosi 2018 on lähtenyt kivasti käyntiin. Kouluhommat hieman stressaa mutta se on ihan oma syy koska en ole niitä ajallaan hoitanut. Fretit voivat hyvin, hieman pulleasti tosin, mutta hyvin! Käytiin eilen vetämässä vuoden ensimmäiset panssarikokeilut ja toivotaan että mullakin olisi tämän vuoden lopussa panssari kasassa. Enää puuttuu torso, sääret, hanskat, ase ja kengät, eli kyllä se tästä pikkuhiljaa :D Jos olisin lottovoittaja eikä mua kiinnostaisi mm. kaikki maailman harrastukset niin mulla varmaan olisi settikin jo kasassa. 

Eipä tässä kai muuta, palaillaan lappikuvien kanssa tuota pikaa ja yritetään pitää blogi hengissä!

Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille teille! 💛