Helsingin reissu 23.-24.09

Syksy on mielestäni parasta aikaa vuodessa. Ilmat viilenevät, luonto näyttää väriloistonsa ja villapaidat saa kaivaa kaapeista taas esiin. Minun onnekseni saan myös viettää syntymäpäiväni lempivuodenaikanani! 

Noin viikko sitten mietin että mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi, minulta minulle. Muistelin viimevuoden järjestämääni reissua Holiday Club Saimaalle jossa vietimme kokonaisen viikonlopun lokakuussa ja totesin että haluan hotelliin. Varattuani hotelliyön Radisson Blu Royalista, totesin että se ei yksinään riitä, vaan haluan myös jotain tekemistä. Olin jo jonkun aikaa haaveillut käyväni Heurekassa katsomassa Animal Body Worlds- näyttelyn sillä olin käynyt katsomassa Human Body Worldsin muutama vuosi sitten, joten sinne olisi päästävä ennen hotelliin menoa. Tämän lisäksi pyörittelin ajatusta Suomenlinnassa käymisestä, mutta se jäi hautumaan ja odottamaan millainen fiilis olisi jo valmiiksi tapahtumarikkaan päivän jälkeen. 

Perjantaina, matkaa edeltävänä päivänä, oloni oli aika kamala, minulla oli kylmä, päätä särki ja tuntui kuin jokainen lihas olisi ollut tukossa. Pelkäsin että koko viikonloppu menee pilalle ja olin ihan turhaan taas odottanut viikonloppua. Onnekseni lepäilyn ja buranan jälkeen olo parani ja lauantai aamuna olo tuntui jo aika normaalilta. Banaanilettujen ja frettihuoneen pikasiivouksen jälkeen lähdimme junalla kohti Tikkurilaa josta suunnistimme Heurekaan. 

Animal Body Worlds oli odotuksen arvoinen näyttely ja voin lämpimästi suositella käymistä! Ottakaa kuitenkin huomioon että se sulkeutuu pian (29.10.2017) joten kannattaa suunnitella pian visiitti Heurekaan. Yllätyksekseni myös Heureka itsessään oli muuttunut ja mielestäni ehdottomasti vain parempaan päin! Erilaisia "tee itse" kokemuspisteitä oli tullut lisää ja meilläkin meni kaiken näkemiseen ja kokemiseen reilu neljä tuntia.

Kuvat otettu kännykällä

Heurekan jälkeen matkustimme Helsinkiin ja kävimme tiputtamassa reppumme hotellille. Vaatteiden vaihdon ja pienehkön itseni ehostuksen jälkeen lähdimme syömään. Paikaksi valikoitui kauppakeskus Kampissa sijaitseva Memphis. Ravintola oli oletettavasti näin lauantai-iltana aivan täynnä ja mekin jouduimme jonottamaan vapautuvaa pöytää. Lyhyen jonotuksen jälkeen päätimme syödä pitkän kaavan mukaan ja otimme alkuruoaksi halloumia sekä punajuuritofua. Alkuruoista minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, ne olivat älyttömän hyviä! Palvelu oli hieman ehkä hidasta jonka hyvin ymmärrän pöytävarausmäärien ja jo palveltavien pöytien määrään nähden. Tämä ei sinällään minua haitannut mutta hieman pisti silmään se että pääruoat saapuivat ennenkuin alkuruokalautasia oltiin kerätty pois. Pääruoiksi olimme valinneet Beef Steakin ja Kangaroo Filletin. Molemmat olivat todella hyviä ja pyytämämme kypsyysasteet olivat juuri oikeita. Omaan annokseeni olisin kuitenkin toivonut vähän vähemmän perunaa ja ihan vähän enemmän kastiketta, nimenomaan niitä perunoita varten. 

Pääruoat syötyämme päätimme ottaa vielä yhden yhteisen jälkiruoan, Mud Caken, joka oli myös todella hyvää. Omaan makuuni lisäpisteitä jälkiruoka olisi saanut jos itse kakku olisi ollut lämmin. 

Kuvat otettu kännykällä

Ruoan jälkeen kävelimme suoraan Finnkinoon jossa kävimme katsomassa suomen ensimmäisen supersankarileffan Rendelin, ihan jo senkin takia että minun oma kotikaupunkini, Mikkeli, oli elokuvan pääosassa. Tästä leffasta sen kummemmin spoilaamatta voisin sanoa että siinä olisi voinut olla ainekset hyvään leffaan, mutta liian paljon jäi ainakin minulle aukkoja ja kysymyksiä. Näyttelijät olivat ihan hyviä ja tykkäsin itse Rendelin ulkonäöstä ja olemuksesta erittäin paljon! Nyt elokuva vaikutti sille että kun panostettiin itse päähahmoon paljon niin koko muu leffa tehtiin ilman tarkkaa juonta ja vähän juostenkusten. Jos tästä aiheesta tehdään joskus toine elokuva niin toivon että itse juoneen ja sen kerrontaan kiinnitetään vähän enemmän huomiota. 

Hotellissa kävimme kylvyssä ja painuimme pehkuihin. Olen käynyt tässä parin vuoden aikana muutamassa hotellissa ja voin sanoa että tämän hotellin sängyt olivat yhdet parhaimmasta päästä! Jopa minä tälläisena moniongelmaisena kehoni kanssa nukuin yöni kuin tukki.

Kuvat otettu kännykällä

Sunnuntaina runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme kohti kansallismuseota sillä totesimme että Suomenlinna on hieman liian kaukana ja minun selkäni ei tulisi kestämään toista runsaskävelyllistä päivää. Kansallismuseo oli mielenkiintoinen vaikka minun kiertointoni lopahti loppuvaiheissa alkaviin selkä ja rintakipuihin. 

Kaiken kulttuuriryöpyn jälkeen suuntasimme junalle ja matkustimme kotiin Lahteen. Hetken aikaa levättyäni kaivoin kamerani esiin ja lähdin frettien kanssa kuvaamaan ihanan sään kunniaksi. Lahdessa on ollut aika harmaa ja kurja sää viimeisen viikon ajan, joten aurinkoinen ihana syyssää suorastaan huusi ulos kameran kanssa. Aina kun päätän kuvata frettejäni muistan kuinka erilaisia ne ovat kameran edessä. Riite tutkii ja haistelee maastoa irrottamatta päätä maasta, Muta pinkoo ees taas ja hötkyää kun taas Routa seisoo paniikissa paikallaan koska on liian valoisaa ja liian moni voi nähdä hänet. Kaikesta huolimatta sain kuin sainkin muutaman kivan syksyisen potretin! Vai mitä mieltä te olette?

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli täydellinen ja erinomaisesti onnistunut. Tälläisiä pitää ehdottomasti järjestää lisää! 💛

Uusi alku

Täällä taas. Monenlaista on tapahtunut tässä noin parin vuoden aikana kun olen pitänyt mediahiljaisuutta blogissa. Voisin tässä kertoa siitä kaikesta, mutta luulen että yksinkertaisinta kaikille on se kun kerron vain pääpointit.

2016

Asuin alkuvuoden Jyväskylässä frettieni kanssa ja kävin tarjoilijan opintoja Jyväskylän Aikuisopistossa. Kesällä, noin juhannuksen aikaan karvainen perheeni sai yhden jäsenen lisää. Uusi tulokas oli pienen pieni albiinotyttö joka sai nimekseen Riite. Minä, joka vannoin aina ettei minulle koskaan tulisi tyttöfrettiä, olin nyt vastuussa tuosta pienestä hömelöstä nyytistä jonka virallinen nimi oli Pickpocket's Mononoke. Riitteen sopeutuminen laumaan ei kuitenkaan mennyt niinkuin tahdoin ja neiti elikin yksin melkein vuoden.

Jo kesällä 2016 tahdoin muuttaa Jyväskylästä pois, mutta opintojeni vuoksi se ei ollut vielä mahdollista. Syksyn lähiopetukset kävin vielä Jyväskylässä kunnes työssäoppimisen aikaan sain luvan muuttaa Mikkeliin, tämä päätös viivytti valmistumistani parilla kuukaudella mutta siitä en kadu mitään. Loppuvuoteni meni ihan kivoissa merkeissä vaikka kaikenlaista kurjaakin omassa sosiaalisessa elämässä tapahtuikin

2017

Mikkeliin muutettuani oli aikani aika kortilla kaiken kanssa sillä tein samaan aikaan töitä sekä työharjoittelua kahdessa eri paikassa. Tammikuussa huomasin Usvan laihtuneen järkyttävästi, kaikki lihakset ja rasvat olivat kadonneet. Lääkärissä käytyä ja verikokeet otettua oloni parani, sillä mitään erikoisempaa ei löytynyt ja Usvan parin viikon eristyksen aikana tilanne parani. Helmikuussa sain Tarjoilijan paperit sekä vastaavan pätevyyden anniskeluun. Helmikuu oli myös ehdottomasti yksi tähänastisen elämäni rankimmista kuukausista. Yhtenä iltana olin perinteisesti lähdössä iltavuoroon ja kävin ruokkimassa fretit. Tarhaan saavuttuani sydämeni jätti varmaan muutamia lyöntejä välistä sillä näin Häiveen makaavan elottomana lattialla. Nostettuani Häiveen syliini ja romahdettuani täysin, aloin kiinnittämään huomiota muihin eläimiini. Routa ja Muta olivat täysin kunnossa mutta Usvan takajalat eivät oikein enää kantaneet. Siirrettyäni Häiveen erilleen muista ja juostuani sisälle Usva sylissäni pääni löi täysin tyhjää. Romahdin uudelleen, tällä kertää hillittömään itkuun keittiömme lattialle. Vanhempani kiirehtivät lohduttamaan minua ja lupasivat tarkkailla Usvaa puolestani sillä aikaa kun olin töissä. Voitte varmaan kuvitella kuinka hyvä asiakaspalvelija olin tuona iltana?

Työpäivän aikana laittelin äitini kanssa viestejä ja äitini kertoessa että Usvan tila vain huononi entisestään, pyysin häntä tulemaan päivystykseen johon soittaisin töistä. Kiitos mahtavien työkavereiden, pääsin päivystykseen mukaan ja sieltä soittelin vielä pomolleni että olisinko voinut pitää seuraavan päivän aamuvuoron vapaata ja tulla vasta iltavuoroon. Tämä onneksi onnistui ja pääsin yön viettämään Usvan luona. Aamulla soittelin Linnunmäkeen, ja kaikille Mikkelin eläinlääkäreille. Missään, missä vähääkään frettiä tunnettiin ei ollut aikoja ja Usvan tilaa katsoessani tulin tulokseen että paras päätös tähän olisi eutanasia. Usva ei ollut enää tässä maailmassa, tässä ei ollut enää mitään tehtävissä.

Uurnat tilasin Una Reinsone-Kavacelta Latviasta ja ne ovat täydelliset (Kännykkäkuva)

Ennen työvuoroani kävin Eläinklinikka Kurjessa yhdessä parhaan ystäväni Tessan ja äitini kanssa. Otimme Häiveestä ja Usvasta tassun kuvat muistoksi, musteella painaen ja lähetimme heidät avaukseen Eviraan. Olen äärettömän kiitollinen kaikille eläinlääkäreille, hoitajille ja tuhkaamolle ymmärtäväisyydestä ja ihanasta asiakaspalvelusta, sekä vanhemmilleni ja Tessalle. Ilman teitä kaikkia en varmaan olisi kestänyt tuota päivää. Työvuoroni päätyttyä hain Mutan, Roudan ja Riitteen sisälle tarkkailuun, mutta heiltä ei löytynyt mitään oireita mistään. 

Tästä pari kuukautta eteenpäin meni vähän enemmän ja vähemmän sumussa. Maaliskuun lopussa kuitenkin lopetin työt Frans&Michellessä (ent. Fransmanni) ja aloitin lähes heti uuden työn Lahdessa, Cafe Il Mondossa. Muutin uuden työni perässä huhtikuussa Lahteen ja täällä asustelen edelleen. 

Työni kahvilassa loppuivat heinäkuussa ja elokuun lopussa aloitin opinnot LAMK:issa. Opiskelen Restonomiksi ja aikomuksenani olisi valmistua noin 3 vuoden sisään. 

Teitä varmaankin kiinnostaa näin blogin aiheen puolesta mitä kuuluu Mudalle, Roudalle ja Riitteelle?

Riite tulee toimeen poikien kanssa ja nykyään meiltä löytyy yhtenäinen, onnellinen lauma. Olen käyttänyt heidät terveystarkastuksessa ja kaikilla on kaikki hyvin. Riitteeltä löytyi n. kuukausi sitten korvapunkkeja joten annettiin koko laumalle häädöt. Mutalla on ilmeisesti rasvapatin poikanen kainalossa jota seuraillaan ja Roudalla epäiltiin suolitukosta joiden takia käytiin röntgeneissä ja lääkärissä muutamaan otteeseen, myös lymfooma oli yhdessä kohdassa epäiltävänä mutta se oli onneksi väärä hälytys. Eli ei ihan ruusuilla tanssimista tämä ole näiden kolmenkaan kanssa ollut mutta olen erittäin kiitollinen että he ovat täällä vielä minun kanssani. Toivottavasti ovat vielä vuosia lisääkin 💛

Miten tästä eteenpäin?

Tästä eteenpäin pyrin elävöittämään blogiani. Jonka vuoksi ehkä "aktiivisimmat" lukijani huomaavat, että melkein kaikki vanhat postaukseni on piilotettu. (Ei hätää, ne ovat tallessa kyllä!) Tämä johtuu siitä että käännän blogini aihepiiriä enemmän yleiseen lörpöttelyyn, kouluhommiin ja matkusteluun, sillä fretti yksittäisenä aiheena on hyvin suppea. En kuitenkaan halua aloittaa täysin uutta blogia sillä näin tähän blogiin niin paljon vaivaa että tuntuu hölmölle jättää tämä vain infosivuksi koska tämä ei koskaan ole ollut frettitietoudesta se paras ja laajin kanava. Myös sen vuoksi että freteistä löytyy nykyään niin paljon tietoa ja erilaisia blogeja (uusia & vanhoja). Jätän kuitenkin tärkeimmät Frettitärpit luettavaksi Fretti täpän alle sivun oikeassa kulmassa, sekä linkkejä jotka koen olevani hyödyllisiä teille jotka freteistä haluatte lukea lisää. 

Nykyinen lauma (Kännykkäkuva)

En kuitenkaan ole jättämässä frettejä totaaliseen pimentoon tämän blogin osalta vaan he saattavat pompsahdella eri teksteistä esille kuvien tai kerronnan myötä. Varoitan jo kuitenkin etukäteen että blogini saattaa olla edelleen aika laiska päivityksissään, mutta kaikkea jännää on luvassa vielä loppuvuodelle josta haluan jonnekkin kirjoitella, joten tavoitteenani on ainakin yksi postaus per kuukausi! 

Tämän myötä toivottelen kaikille hyvää syksyn jatkoa ja toivottavasti jatkatte mukanani vaikka aihepiiri laajenee huomattavasti!

Petra