Frettien kuulumisia

Kuten jo puoli vuotta sitten teille kerroin, saimme perheenlisäystä Ruotsista. En kuitenkaan koskaan sitten kertonut tästä meidän pienestä hybridipojasta sen enempää, joten voisin aavistuksen valottaa teille meidän kahden alkutilannetta. Routa (Fireflame Ferrets Hot Wheels Valiant) oli tosiaan hurjan ujo ja älyttömän arka tapaus minulle saapuessaan, se puri paljon ja se puri monia ihmisiä, välillä kovempaa ja välillä näykkien. Routa ei ole missään vaiheessa ollut pahapäinen fretti, se on ollut vain niin arka ettei osannut käsitellä pelkoaan muuten kuin puremalla ja vaikka olen monesti sanonut että frettini, Usvaa lukuunottamatta, ovat olleet helppoja kouluttaa, niin tämä herra oli sitten taas aivan eri maata. Roudan kanssa piti pitkään hakea sitä "oikeaa" koulutustapaa sillä se ei kestänyt äkillisiä liikkeitä, korkeita ääniä, ahtaita tiloja ja meni totaaliseen paniikkiin jos siitä piti vähän tiukemmin kiinni. Myönnän että henkinen breakdown oli jälleen monesti kolkuttamassa sitä takaraivoa ja fiilis oli sama kuin Usvan kanssa. "Tää ei koskaan tuu luottaa muhun"

Ajan kanssa me saatiin kuitenkin Roudalta iso osa sen pahimmista peloista pois ja luottamus syntyi. Pikkuhiljaa siitä Routa oppi että oikeastaan kukaan muukaan ihminen ei ole niin pelottava ja hurja kuin miltä silloin alussa tuntui, ja muutkin pääsivät käsittelemään herraa ilman reikiä käsissä. Nykyään Routa on todella kiltti ja rakastettava fretti joka kuitenkin aina silloin tällöin käy vähän varpaita maiskuttelemassa. :)

Routa ei kuitenkaan tullut toimeen koko loppulauman kanssa moneen kuukauteen ja frettien ollessa erillään minua itseäni ahdisti suunnattomasti ajatus siitä että olenko minä nyt tarpeeksi hyvä omistaja? Miksi useimpien tuttujeni laumat tulevat niin nätisti toimeen keskenään ja minulla koko loppulauma vihaa uutta tulokasta. Mitä olin tehnyt väärin?

Vasta Jyväskylään muutettuani ja saatuani oikeasti tilat jossa pystyn pitämään kaikkia vapaana samassa tilassa sain asiaa edistettyä huomattavasti. Yrityksiäni ei tosin helpottanut Roudan kiima ja Usvan reviiririitaisuus lainkaan, mutta parin kuukauden sopeutumisyritysten jälkeen sain lauman yhtenäiseksi. Vihdoin minulla oli kokonainen lauma, enkä voinut muuta kuin itkeä ihastuksissani kun ensimmäistä kertaa näin kaikki pojat yhdessä läjässä tuhisemassa tyytyväisenä!

8.5 Hyvää syntymäpäivää nokinenä rakkauteni!

Nytkun olen tarpeeksi paasannut teille Roudasta niin voisin myös kertoa muiden kuulumisia. Muta, Usva ja Häive ovat pikkuhiljaa vaihtaneet turkkinsa täysin kesämalliin ja harmikseni voin todeta että Häiveen rouniintuminen on ikävä kyllä jo alkanut. Tiesin että se aloittaa sen, mutta silti jotenkin kokoajan toivoin ettei se oikeasti rupea vaalenemaan ennen kuin täyttää 4, jolloin olisin voinut sanoa että siinä se miun pappa alkaa pikkuhiljaa harmaantumaan. Usva on menettänyt alfa-uroksen paikkansa laumassa ja on selkeästi aavistuksen ahdistunut siitä ajatuksesta että joutuu jälleen asumaan vain yhdessä huoneessa.
Muta taasen on onnistunut jossain vaiheessa keväällä lohkaisemaan toisen kulmahampaansa pään. Onni on ollut onnettomuudessa siinä mielessä että ainoastaan hampaan kärki on lohjennut eikä meidän tarvinnut mennä poistamaan koko kulmuria! Jotenkin minua ei kuitenkaan lainkaan yllätä että kaikista freteistäni juurikin Mutalla on tuo hammas lohjennut...

Tällä hetkellä frettieni kuulumiset ovat aika tylsiä, kuten varmasti huomaatte, sillä melkein kaikki näyttelyt ovat ohi tältä keväältä ja frettien aika kuluu lähinnä nukkuessa, syödessä ja leikkiessä.

Loppuun voisin vielä hehkuttaa että Häive täyttää tänään 2-vuotta! Onnea hurjasti oma pieni pandakarhuni ja onnittelut myös sisaruksille Pabille ja Millille! :)